Harri Virtanen Kulttuuri, ympäristö ja mielenterveys

Piippu ohimolle vai eteenpäin?

  • Trauma ja rakkaus -kirjan julkistamistilaisuus 23.1.Helsingissä. Kuva: Mikko Lyytikäinen
    Trauma ja rakkaus -kirjan julkistamistilaisuus 23.1.Helsingissä. Kuva: Mikko Lyytikäinen

Suomessa sodat ovat traumatisoineet ainakin kaksi sukupolvea. Ne ovat synnyttäneet puhumattomuutta, väkivaltaa, alkoholismia ja etäisiä kiintymyssuhteita. Meidän pitää pärjätä, pärjätä loppuun asti, siihen asti, että painaa aseen ohimolleen, epätoivon äärirajoille. 

Syöpäsairaudet koskettavat joka kolmatta suomalaista. Hoidot ja ennusteet ovat parantuneet, mutta henkeä uhkaava sairaus koskettaa yhä suurempaa ihmisjoukkoa. Säännölliset kontrollit hoitojen jälkeen pakottavat ihmisen kohtaamaan elämän rajallisuuden yhä uudelleen useiden vuosien ajan.

Sankaritarinat ovat usein traumatarinoita: Tarzan menetti vanhempansa lentoturmassa, Batman todisti vanhempiensa murhan. Suosituimmat tv-sarjat käsittelevät trauman seurauksia. Ne ovat satujen yleisimpiä aiheita. Satuja voi perustellusti kutsua selviytymisoppaiksi elämän mahdottomille tilanteille.

Toipumisen kyky vaihtelee eri ihmisillä ja on osittain synnynnäistä. Toipumista voidaan myös opettaa ja harjoitella. Tunne- ja mielenterveystaitoja, emotionaalista ensiapua, pitäisi opettaa kouluissa.

Traumat periytyvät perheen tiedostamattomana ja selvittämättömänä taakkana tai jopa geneettisesti. Hankitut ominaisuudet ja ympäristön vaikutukset siirtyvät seuraaville sukupolville. Koetusta luonnonkatastrofista tai sodista voi jäädä geneettinen jälki.

Siirtyminen trauman maailmasta rakkauden maailmaan on riskialtista. Rakkauden maailmassa kohdataan realistisesti menettämisen ja pettymisen mahdollisuus - se, mitä traumaihminen loppuun asti välttelee.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat