Harri Virtanen Kulttuuri, ympäristö ja mielenterveys

Suomen diagnoosi

  • Jussi Lähde, Pasi Lampela, Tuija Turunen, Harri Virtanen, Ulpu IIvari ja Helena Marttila. Kuva: Jouni Gustafsson
    Jussi Lähde, Pasi Lampela, Tuija Turunen, Harri Virtanen, Ulpu IIvari ja Helena Marttila. Kuva: Jouni Gustafsson

Jos minun pitäisi antaa Suomelle diagnoosi, se olisi post-traumaattinen stressihäiriö, PTSD. Sama mistä sotilaat kärsivät sodasta palattuaan. 

Ystävänpäivänä kokoonnuimme keskustelemaan Suomen tilasta. Jussi Lähde johti puhetta. Paneelissa olivat psykologian tohtori Tuija Turunen, toimittaja Ulpu Iivari, näytelmäkirjailija-ohjaaja Pasi Lampela, kansanedustajaehdokas Helena Marttila ja minä.

Suomi on säikähtänyt. Se on jatkuvassa hälytystilassa ja näkee uhkia ympärillään. Yhteisen tekemisen meininki ja suunta on kadoksissa. Se takertuu mielellään menneeseen ja näkee itsensä, toiset ja tulevaisuuden negatiivisessa valossa. Se kärsii monenlaisista oireista: masennuksesta, ahdistuksesta ja tunne-elämän epävakaudesta. Se välttelee vuorovaikutusta. Jos nämä oireet olisivat yksilöllä, ne olisivat PTSD:n oireita.

Suomella on kuitenkin pitkä selviytymisen historia. On selvitty mahdottomista paikoista. Vaikeina aikoina on toimittu yhteisöllisesti ja parlamentaarisesti. Tämä voi osaltaan selittää kriittistä suhdetta maahanmuuttoon: mikseivät ne selvitä omia asioitaan?

Menneillä sukupolvilla oli selkeä suunta: lapsillamme on meitä paremmin. Nyt se ei enää ole itsestään selvää. Demografinen lotto haastaa 80-luvulla syntyneet valtavilla, ennennäkemättömillä kysymyksillä.

Tietoisuus ilmastokriisistä on tavoittanut parhaiten nuoret. Vanhempi sukupolvi suhtautuu edelleen piittaamattomasti ja ylimielisesti ympäristöasioihin eivätkä päätöksentekijöiden toimet ole riittäviä. 

Kuitenkin traumasta voi toipua. Todennäköisin lopputulema on, että yksilö selviytyy häntä kohdanneesta mahdottomasta tilanteesta. Miksei sitten Suomi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän EeroKilpinen kuva
Eero Kilpinen

Yksilöt kaipaavat merkitystä ja olemassaololleen jotain painavaa syytä. Tulevaa ei olla tällä hetkellä rakentamassa vaan purkamassa. Tämä ei ole mitään käsinkosketeltavaa, vaan enemmänkin tunne, joka vallitsee kaikkialla. Suomella ei ole kansallista ylisukupolvista strategiaa, jonka varaan kansakuntaa voisi rakentaa ja sen ihmismassojen resursseja voisi päämäärätietoisesti suunnata. Ei ole myös halua. Nykyinen meininki on enemmän linjalla jokainen on vastuussa itsestään kävi miten kävi. Itsestä ja lähimmäisestä huolehtiminen vie kaikki voimat, eikä mitään tuleville polville rakennettavaa kansallista projektia ole. Kaipaamme elämäämme sisältöä ja merkitystä. Maamme resurssit myydään alihintaan roistoille. Ei ihme, että sapettaa; elinhalut ja -voimat ehtyvät kovaa vauhtia.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

1. Suomi ei voi vaikuttaa globaaliin hiilidiksidimäärään - Ei kerrassaan millään tavalla. Suomalaisia on määrältään vähän - suomalaisella yksilöllä on suuri hiilijalanjälki, mutta koska täällä asuu vähän ihmisiä sillä ei ole käytännön merkitystä globaaliin hiilidioksidimäärään. Tämä on tietty jossain mielessä epäoikeudenmukaista esim. intialaisiin köyhiin verrattuna.

Voiko asian nähdä näin: Ne maat, jotka ovat liian tiheästi asuttuja ovat velvollisia pienentämään väestönsä kasvua? Mikäli väestö kasvaa liikaa, elintasoa ei voida nostaa paljonkaan. Muuten luonnon tasapaino järkkyy.

2. Jokainen valtio ja alue tuhoaa luontoa monin eri tavoin. Luonnon tuhotuminen Afrikassa, Intiassa ja Kiinassa liittyy ihmisten paljouteen. Meillä Suomessa ongelmat liittyvät maatalouteen, asutukseen ja energiaan (mm. turve).

Suomen vesistöt ovat huonossa hapessa - Rehevöityneet, likaisia ja jopa myrkyllisiä (kalasaaliissa paljon myrkkyjä). Mistä johtuu -> maatalous, asutus ja teollisuus. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa, mutta halutaanko sitä?

Suomi on kylmä maa, joten energiaa kuluu paljon. Siksi on hyvä ettei täällä asu paljon ihmisiä. Väestön määrää on ehkäpä pitkällä tähtäimellä jopa vähennettävä nykyisestä tasosta. Syntyvyyden lasku on siis luonnon kannalta hyvä juttu. Tästä syntyy toki tietynlaisia vaikeuksia, mutta eiköhän me selvitä siitä jotenkin? Teollisuuden tuottavuutta on parannettava, jotta työvoimaa on riittävästi tarjolla palvelualoilla.

Hiiltä on sidottava maaperään, se kasvattaa satoja ja estää valumia vesistöihin. Soita on ennallistettava ja turpeen käyttö energiana lopetettava. Turvetuotanto heikentää vesistöjen laatua.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Toimituksen poiminnat